LAUMANVARTIJAT
"Vilkaisin ohimennen,
näkymä tuntui sydämessä.
Katsoin tarkemmin ja nyt
näen kirkkaiden värien
lämpimässä syleilyssä
lohtua ja turvaa,
syvää rakkautta,
valtavaa viisautta,
rauhaa ja rohkeutta.
Vierelläni uskollinen ystävä,
tänäänkin läsnä."
©MiraW
näkymä tuntui sydämessä.
Katsoin tarkemmin ja nyt
näen kirkkaiden värien
lämpimässä syleilyssä
lohtua ja turvaa,
syvää rakkautta,
valtavaa viisautta,
rauhaa ja rohkeutta.
Vierelläni uskollinen ystävä,
tänäänkin läsnä."
©MiraW
Moni laumanvartijarotu kulki ennen nimikkeen "paimenkoira" alla, jollaisina ne nykyisinkin mm. englanniksi tunnetaan, mutta Suomessa rotujen harrastajat ja kasvattajat toivoivat muutosta, sillä tämä antoi väärän käsityksen laumanvartijoiden käyttötarkoituksesta. Tämä jo kertookin, että laumanvartijoiden tehtävä ei ole paimentaa. Laumanvartijoiden historiasta kerrotaan, että koirat kulkivat lampaiden ja karjan mukana. Tämä pitää paikkaansa, mutta koirat kulkivat niiden vierellä, lauman seassa ja edessä turvaten lammaskatraan ja karjan elon. Laumanvartijat eivät siis ole paimenia, vaan laumansa suojelijoita.
Laumanvartijat ovat alkukantaisia rotuja, joita ei tarvitse kouluttaa tehtäväänsä, vaan vartioiminen kulkee niillä geeniperimässä. Sen sijaan ohjausta laumanvartijat kuitenkin tarvitsevat. Historiassa ja rotujen alkuperäisalueilla paimenet kulkevat koirien ja lammaslaumojen mukana, mutta meillä Suomessa samanlaista paimenkulttuuria ei ole. Reilun kymmenen vuoden aikana laumanvartijat ovat kyllä yleistyneet täällä Suomessakin, mutta laumanvartijoiden kanssa rinnakkaiselossa olemme vielä aika noviiseja, kun taas Keski- ja Etelä-Euroopassa puhutaan jopa tuhatvuotisesta perinteestä.
Suomessa moni sekoittaa vielä nykyaikanakin laumanvartijarotuiset koirat muihin suojelu- ja vahtikoiriin, mutta koirien toimintatavoissa on kuitenkin merkittävä ero. Siinä missä suojelu- ja vahtikoirat pyrkivät käymään uhkaan kiinni, toimii laumanvartija ensisijaisesti pelotteena ja sen kautta ennaltaehkäisynä, joka näkyy voimakkaana haukkumisena omalla reviirillään. Haukkuminen tuo omat haasteensa laumanvartijoiden pitämiseen, kun päivän hämärtyessä koiran vaistot voimistuvat ja monesti esiintyykin ennakoivaa vartiointihaukkumista, jonka vuoksi laumanvartijoita ei suositella tiiviisti asutetuille asuinalueille vaan maaseudulle.
Kiinni käyminen on laumanvartijalla vasta viimeinen toimintamalli, jos mikään muu ei sitä ennen ole vielä riittänyt karkottamaan uhkaa, vaan se koiran karkottavista eleistä huolimatta vain jatkaa lähestymistään tai tulee laumanvartijan mielestä liian lähelle jotain sille tärkeää. Joissain tilanteissa yhteenotolta ei vain vältytä ja silloin laumanvartijoiden tehtävä on suojella omiaan ja omaa aluettaan, jopa oman henkensä uhalla.
Laumanvartijat ovat kestäviä koiria, joiden liikunnantarve perustuu alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Kun ne saavat liikkua vapaana laajoilla alueilla nuoresta iästä lähtien, ne kasvavat ja kehittyvät tasaisesti omaan tahtiinsa, keräten vähitellen lihasmassaa. Laumanvartijoiden turkin kuuluu olla säänkestävä ja paksun pohjavillan ansiosta ne pärjäävät myös kylmimpinä vuodenaikoina ulkona vartioiden, kunhan niillä on halutessaan mahdollisuus hakeutua myös suojaan huonolta säältä. Lämmitettyä suojaa tai koppia laumanvartijat eivät välttämättä tarvitse turkkinsa vuoksi, mutta eristetty sen olisi kuitenkin hyvä olla. Mieluisa ja helppo makuualusta on usein olki tai muu kopinkuivike, sillä patjat ja perinteiset koirien pedit yms saatetaan tuhota hyvinkin nopeasti eivätkä ne ole ulkokäytössä välttämättä paras vaihtoehto märän tai kuraisen koiran kanssa, vaan keräävät kosteutta.
Laumanvartijat ovat alkukantaisia rotuja, joita ei tarvitse kouluttaa tehtäväänsä, vaan vartioiminen kulkee niillä geeniperimässä. Sen sijaan ohjausta laumanvartijat kuitenkin tarvitsevat. Historiassa ja rotujen alkuperäisalueilla paimenet kulkevat koirien ja lammaslaumojen mukana, mutta meillä Suomessa samanlaista paimenkulttuuria ei ole. Reilun kymmenen vuoden aikana laumanvartijat ovat kyllä yleistyneet täällä Suomessakin, mutta laumanvartijoiden kanssa rinnakkaiselossa olemme vielä aika noviiseja, kun taas Keski- ja Etelä-Euroopassa puhutaan jopa tuhatvuotisesta perinteestä.
Suomessa moni sekoittaa vielä nykyaikanakin laumanvartijarotuiset koirat muihin suojelu- ja vahtikoiriin, mutta koirien toimintatavoissa on kuitenkin merkittävä ero. Siinä missä suojelu- ja vahtikoirat pyrkivät käymään uhkaan kiinni, toimii laumanvartija ensisijaisesti pelotteena ja sen kautta ennaltaehkäisynä, joka näkyy voimakkaana haukkumisena omalla reviirillään. Haukkuminen tuo omat haasteensa laumanvartijoiden pitämiseen, kun päivän hämärtyessä koiran vaistot voimistuvat ja monesti esiintyykin ennakoivaa vartiointihaukkumista, jonka vuoksi laumanvartijoita ei suositella tiiviisti asutetuille asuinalueille vaan maaseudulle.
Kiinni käyminen on laumanvartijalla vasta viimeinen toimintamalli, jos mikään muu ei sitä ennen ole vielä riittänyt karkottamaan uhkaa, vaan se koiran karkottavista eleistä huolimatta vain jatkaa lähestymistään tai tulee laumanvartijan mielestä liian lähelle jotain sille tärkeää. Joissain tilanteissa yhteenotolta ei vain vältytä ja silloin laumanvartijoiden tehtävä on suojella omiaan ja omaa aluettaan, jopa oman henkensä uhalla.
Laumanvartijat ovat kestäviä koiria, joiden liikunnantarve perustuu alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Kun ne saavat liikkua vapaana laajoilla alueilla nuoresta iästä lähtien, ne kasvavat ja kehittyvät tasaisesti omaan tahtiinsa, keräten vähitellen lihasmassaa. Laumanvartijoiden turkin kuuluu olla säänkestävä ja paksun pohjavillan ansiosta ne pärjäävät myös kylmimpinä vuodenaikoina ulkona vartioiden, kunhan niillä on halutessaan mahdollisuus hakeutua myös suojaan huonolta säältä. Lämmitettyä suojaa tai koppia laumanvartijat eivät välttämättä tarvitse turkkinsa vuoksi, mutta eristetty sen olisi kuitenkin hyvä olla. Mieluisa ja helppo makuualusta on usein olki tai muu kopinkuivike, sillä patjat ja perinteiset koirien pedit yms saatetaan tuhota hyvinkin nopeasti eivätkä ne ole ulkokäytössä välttämättä paras vaihtoehto märän tai kuraisen koiran kanssa, vaan keräävät kosteutta.
