LAUMANVARTIJAKOIRAT
Mistä puhutaan, kun puhutaan laumanvartijoista?
Moni laumanvartijarotu kulki ennen nimen "Paimenkoira" alla, jollaisina ne nykyisinkin mm. englanniksi tunnetaan. Suomessa rotujen harrastajat ja kasvattajat toivoivat muutosta, sillä tämä antoi väärän käsityksen laumanvartijakoirien käyttötarkoituksesta. Tämä siis jo kertokoon, että laumanvartijakoirien tehtävä ei ole paimentaa. Monesti laumanvartijoiden historiasta kerrotaan, että koirat kulkivat lampaiden ja karjan mukana paikasta paikkaan. Tämä pitää paikkaansa, mutta koirat kulkivat vierellä, lauman seassa ja edessä. Turvaten lammaskatraan ja karjan elon. Laumanvartijat eivät siis ole paimenia, vaan laumansa puolustajia, jopa oman henkensä uhalla.
Laumanvartijakoirat ovat alkukantaisia rotuja. Niitä ei tarvitse kouluttaa tehtäväänsä. Vahtiminen kulkee siellä geeniperimässä. Mutta sen sijaan ohjausta laumanvartijat tarvitsevat. Kun mennään historiassa taaksepäin tai alkuperäisalueelle, on siellä koiran mukana paimenet. Meillä Suomessa tuota paimenkulttuuria ei ole. Reilun kymmenen vuoden aikana laumanvartijakoirat ovat yleistyneet täällä Suomessakin ja eri laumanvartijarotuja meiltä löytyykin Suomesta reilu 10. Voimme kuitenkin sanoa, että laumanvartijoiden kanssa rinnakkaiselossa olemme aika noviiseja. Keski- ja Etelä-Euroopassa puhutaan tuhatvuotisesta perinteestä.
Suomessa moni sekoittaa vielä nykyaikanakin laumanvartijarotuiset suojelu- ja vahtikoiriin. Koiran toimintatavoissa on kuitenkin merkittävä ero. Siinä missä suojelu- ja vahtikoirat pyrkivät käymään uhkaan kiinni, toimii laumanvartija pelotteena ja sen kautta ennaltaehkäisynä. Tämä näkyy voimakkaana haukkumisena omalla reviirillään. Juuri haukkuminen tuo omat haasteensa laumanvartijakoirien pitämiseen. Päivän hämärtyessä, koiran vaistot voimistuvat ja monesti esiintyy ennakoivaa vartiointihaukkumista. Tiiviisti asutetulla asuinalueella, tämä varmasti tuo omat ongelmansa. Yhteenottoa uhkan kanssa pyritään siis välttämään viimeiseen saakka, usein pelote toimii ja peto jatkaa matkaansa toisaalle. Mutta joissain tilanteissa yhteenotolta ei vain vältytä. Silloin koirien tehtävä on suojella omiaan, oman henkensä uhalla. Petopaine-alueella suositellaan vähintään kahden laumanvartijakoiran pitämistä. Käytännössä 2-3 koiraa suojaa 50-100 lampaan katraan. Tositilanteessa koirat toimivat yhteistyössä.
Laumanvartijakoirat ovat kestäviä koiria ja niiden liikunnantarve perustuu niiden sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Kun ne saavat liikkua vapaana laajoilla alueilla nuoresta lähtien, ne kasvavat ja kehittyvät tasaisesti omaan tahtiin, keräten vähitellen lihasmassaa. Laumanvartijoiden turkki on jokasään kestävä. Paksun pohjavillan ansiosta, ne pärjäävät myös kylmimpinä vuodenaikoina ulkona vartioiden.
Moni laumanvartijarotu kulki ennen nimen "Paimenkoira" alla, jollaisina ne nykyisinkin mm. englanniksi tunnetaan. Suomessa rotujen harrastajat ja kasvattajat toivoivat muutosta, sillä tämä antoi väärän käsityksen laumanvartijakoirien käyttötarkoituksesta. Tämä siis jo kertokoon, että laumanvartijakoirien tehtävä ei ole paimentaa. Monesti laumanvartijoiden historiasta kerrotaan, että koirat kulkivat lampaiden ja karjan mukana paikasta paikkaan. Tämä pitää paikkaansa, mutta koirat kulkivat vierellä, lauman seassa ja edessä. Turvaten lammaskatraan ja karjan elon. Laumanvartijat eivät siis ole paimenia, vaan laumansa puolustajia, jopa oman henkensä uhalla.
Laumanvartijakoirat ovat alkukantaisia rotuja. Niitä ei tarvitse kouluttaa tehtäväänsä. Vahtiminen kulkee siellä geeniperimässä. Mutta sen sijaan ohjausta laumanvartijat tarvitsevat. Kun mennään historiassa taaksepäin tai alkuperäisalueelle, on siellä koiran mukana paimenet. Meillä Suomessa tuota paimenkulttuuria ei ole. Reilun kymmenen vuoden aikana laumanvartijakoirat ovat yleistyneet täällä Suomessakin ja eri laumanvartijarotuja meiltä löytyykin Suomesta reilu 10. Voimme kuitenkin sanoa, että laumanvartijoiden kanssa rinnakkaiselossa olemme aika noviiseja. Keski- ja Etelä-Euroopassa puhutaan tuhatvuotisesta perinteestä.
Suomessa moni sekoittaa vielä nykyaikanakin laumanvartijarotuiset suojelu- ja vahtikoiriin. Koiran toimintatavoissa on kuitenkin merkittävä ero. Siinä missä suojelu- ja vahtikoirat pyrkivät käymään uhkaan kiinni, toimii laumanvartija pelotteena ja sen kautta ennaltaehkäisynä. Tämä näkyy voimakkaana haukkumisena omalla reviirillään. Juuri haukkuminen tuo omat haasteensa laumanvartijakoirien pitämiseen. Päivän hämärtyessä, koiran vaistot voimistuvat ja monesti esiintyy ennakoivaa vartiointihaukkumista. Tiiviisti asutetulla asuinalueella, tämä varmasti tuo omat ongelmansa. Yhteenottoa uhkan kanssa pyritään siis välttämään viimeiseen saakka, usein pelote toimii ja peto jatkaa matkaansa toisaalle. Mutta joissain tilanteissa yhteenotolta ei vain vältytä. Silloin koirien tehtävä on suojella omiaan, oman henkensä uhalla. Petopaine-alueella suositellaan vähintään kahden laumanvartijakoiran pitämistä. Käytännössä 2-3 koiraa suojaa 50-100 lampaan katraan. Tositilanteessa koirat toimivat yhteistyössä.
Laumanvartijakoirat ovat kestäviä koiria ja niiden liikunnantarve perustuu niiden sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Kun ne saavat liikkua vapaana laajoilla alueilla nuoresta lähtien, ne kasvavat ja kehittyvät tasaisesti omaan tahtiin, keräten vähitellen lihasmassaa. Laumanvartijoiden turkki on jokasään kestävä. Paksun pohjavillan ansiosta, ne pärjäävät myös kylmimpinä vuodenaikoina ulkona vartioiden.
